Make your own free website on Tripod.com

Viikkolehti 30.1.1998:

ANARKISTIEN LEHDISSÄ KIIHOTETAAN VÄKIVALTAAN


"Lahdataan poliisit, porvarille mora keuhkoon"

Suomen anarkistien lehdissä käydään uskomattoman veristä keskustelua. Niissä kiihotetaan suoraan väkivaltaan. Jutuissa hekumoidaan sillä, kuinka vastustajien kasvot "murskataan veriseksi mössöksi", miten poliisit "lahdataan virastotalon taakse" ja Ehrnroothit hirtetään lyhtypylväisiin.

Nuoret etsivät yhteiskunnallista identiteettiään, kommentoi tutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Tapio Kuure Tampereella viime viikonvaihteessa tapahtunutta mellakointia. Kuuren mielestä kyseessä on varsin tavanomainen nuorten liikehdintä ja positiivinen ilmiö.

Mustavihreiden päivien tausta näyttää aika lailla erilaiselta, jos tutustuu päivien järjestäjien, ekoanarkisteiksi itseään nimittävien aktivistien ajatteluun heidän omissa lehdissään.

Esimerkiksi kuopiolaisessa anarkistilehdessä Pomminheittäjässä touhutaan kalashnikovien ja polttopullojen kanssa, tuikataan porvarit hengiltä ja pannaan riistäjäkapitalistit roikkumaan lyhtypylväästä.

Esimerkki Pomminheittäjän jutusta:

"Kun systeemi kaadetaan ja kaaos huudetaan kadulle, sikakapitalistit hirtetään lyhtypylväisiin... Uhreja ei käydä laskemaan. Kuka tulee tielle, se tallataan jalkoihin. Maihinnoususaapas ruhjoo ekonomi-suunnittelijan kasvot veriseksi mössöksi." "Hurmetöiden" jälkeen vallankumoussankari, nimimerkki Teemu, kertoo vetävänsä kaljan.

"Sikapoliisit nyt peittoaa vasemmalla kädellä. Lahdataan ne virastotalon taakse ja pöllitään niiden autot", Teemu kirjoittaa.

( Lue koko Teemun novelli täältä. )

Eikä hän ole ainoa veritöistä haaveileva. Pomminheittäjän useissa numeroissa on käyty keskustelua väkivallan käytöstä anarkistien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mallia Saksan terroristeista

Nimimerkki Veera kertoo Pomminheittäjässä vastustavansa sellaista käsitystä, että anarkismi olisi "yleishumanistista yhteiskuntakritiikkiä ja kasvissyöntiä". Hänen mielestään sen tulee olla "ryöstelemistä, sabotaasia ja pommiattentaatteja" ja "anarkistin tulee välttämättä olla myös terroristi".

Veera muotoilee terroritekojen tarkoituksen samalla tavalla kuin Saksan 70-luvun Baader-Meinhof-ryhmä: kun yhteiskuntaa provosoidaan tarpeeksi, "lohikäärmeen epäinhimillinen luonne" paljastuu kansalle. Sen jälkeen " voidaankin ruveta jakelemaan pommeja ja köysiä. Äkkiäpä Laakkoset, Eernroothit ja monet muut koristavat kaupungin lyhtypylväitä niin somasti."

Jutussa ihaillaan eurooppalaisten terroristien aikaansaannoksia "pankkiryöstöineen ja kusipääkapitalistien lahtaamisineen".

( Lue koko Veeran kirjoitus täältä. )

Murhapuheet eivät vitsejä

Nimimerkki Hannu osallistui Pomminheittäjän keskusteluun jutulla, joka on otsikoitu: "Kuka edes kaipaa vallankumousta, jossa ei porvarin veri roisku?"

Hannun mielestä veretön vallankumous olisi loukkaus ihmiskuntaa vastaan ja "ekologisesti ajatteleva anarkisti paskat piittaa ekofilosofeista vaan tuikkaa porvarin hengiltä ja siinä koko juttu". Hannu haluaa halata riistäjäkapitalistia "moralla keuhkoon". Hänen mielestään "veri puhdistaa".

Kuopiolaisten anarkistien murhafantasioihin ja muuhun ajatteluun voi tutustua Pomminheittäjän internet-sivuilla. Lehteä toimittaa Suomen anarkistiliiton Kuopion osasto.

Verisiä juttuja ei selvästikään ole tehty vitsiksi. Sivuilla kaivataan aseita ja kysellään, kuinka hyvin anarkistit osaavat niitä käyttää. Nimimerkki Paavo Pummi kertoo tuntevansa "melko monta kokenutta naispuolista konepistoolinkäsittelijää".

Kirjoitukset eivät myöskään ole pelkkää uhoa. Ne osoittavat, että tekijöillä on teoreettista harrastusta ja he ovat paneutuneet anarkismin ideologiaan, vaikka Veera kirjoittaakin, että "dynamiitti ja polttopullo ovat anarkistiselle teorialle tärkeämpiä kuin Proudhon ja Mihail Bakunin yhteensä". Proudhon ja Bakunin olivat anarkismin ideologian kehittäjiä.

Mellakat ja sabotaasi

Anarkistiliiton Helsingissä ilmestyvä lehti on Kapinatyöläinen. Jyväskyläläiset anarkistit tekevät Kaurapuuro- nimistä lehteä ja oululaiset Villiä Pohjolaa. Kaikki ne ilmestyvät myös verkossa.

Muissa anarkistilehdissä käytävä keskustelu on siistimpää kuin Pomminheittäjässä, eikä murhahaaveista puhuta suoraan ja tulevia uhreja nimeämällä.

Silti esimerkiksi Villissä Pohjolassa on keskusteltu myönteisessä hengessä henkilöihin kohdistuvista attentaateista ja intoillaan siitä, kuinka "punamustat liput liehuivat ja pesäpallomailoja heristeltiin maskit kasvoilla". Kapinatyöläinen, jota myydään mm. Akateemisessa kirjakaupassa, julistaa omakseen "mellakat, sabotaasin ja aseelliset kapinat".

Anarkistiliitto puuhaa kampanjoita mm. Shelliä ja McDonaldsia vastaan. Se oli mukana myös Tampereen mellakoissa.

Toimintamuodot on kopioitu ulkomailta. Saksalaisten äärivasemmistolaisten eli kaoottien kaaos-päivät ovat olleet esikuvana Tampereen mustavihreille päiville.

Saksassa poliisit ja nuoret anarkistijoukot ovat käyneet vuosien varrella rajuja taisteluja, joissa ei ole vältytty kuolonuhreilta. Menettelytapa on se, että kaootit provosoivat yhteenoton ja vastuu sysätään sikapoliiseille.

Agitaattorit taustalla

Poliisin mukaan Tampereen Tampereen mustavihreille päiville osallistuneista 90 prosenttia oli ihan tavallisia nuoria, mutta kymmenen prosenttia niitä, jotka halusivat rähinää ja mellakointia. Poliisijohtaja Jorma Toivanen sanoi, että johtajat pysyttelivät kännyköineen taka-alalla ja pyrkivät karkuun, kun yhteenotot poliisien kanssa alkoivat.

- Taustalla oli agitaattoreita, jotka ohjasivat toimintaa ja laittoivat muita likoon, Toivanen kertoi.

Poliisi on ollut lausunnoissaan hyvin tarkka ja korostanut, ettei se halua leimata mukana olleita varsinaisia eko- ja eläinaktivisteja.

Tampereen keskustassa kahtena yönä sattuneet yhteenotot olivat suomalaisittain vakavia, mutta ne ovat edelleen kaukana niistä katutaisteluista, mitä Saksan suurkaupungeissa on käyty.

Poliisi otti kiinni ja kuulusteli 58 päivien osanottajaa. Seitsemän poliisia loukkaantui lievästi ja kahdeksan autoa kolhiintui. Tapahtumista on tehty useita rikosilmoituksia. Useat osanottajat syyttävät poliiseja kovista otteista.

Marttyyria kaivataan

Mustavihreiden aktivistien kova ydin valmistautuu jo kärjistyvän taistelun seurauksiin. Monessa kampanjassa touhunnut Mika Marenk meni harjoittelumielessä puoleksitoista kuukaudeksi vankilaan maksamattomien sakkojen takia.

"Ympäristövallankumoukselliseen" Muutoksen kevät -lehteen tekemässään jutussa Marenk sanoo, että vankila on osa tämän päivän aktivismia eikä sitä pidä pelätä. "Myös vankiloihin tottuu ajan myötä."

Lehdessä on erikseen vankisivut. "Terveisiä Katajanokalta" -jutussaan Marenk ennakoi, että valtion sekä sen suojeleman talouselämän ja tulevaisuuden puolesta taistelevien aktivistien välit kiristyvät ja samalla otetaan käyttöön kovemmat keinot. Se tietää vankilatuomioita.

Ilmassa on sosiaalinen tilaus marttyyrille. Parasta, mitä väkivaltaa kaipaava aktivisti voisi saada, on mellakassa poliisiauton alle jäänyt turkistarhausta vastustava lukiolaistyttö.

Tapio Kari

Lue täältä Pomminheittäjä -kollektiivin vastine

Paluu