Me vaan vittuillaan

Monet kirjoituksemme on leimattu pelkäksi vittuiluksi. Niissä ei ole haluttu nähdä mitään muuta, kuin pelkää ilkeämielistä hajoittamis- ja leimaamishalua. Siksi muutama sananen motiiveistamme ja pyrkimyksistämme lienee paikallaan.

Monien provokatooristen ja hyökkäävien kirjoitustemme taustalla on ollut havahtuminen: paranoidikoneen paljastuminen.

Ensinnäkin olemme kirjoituksillamme on pyrkineet osoittamaan paranoidikoneen olemassa- olon -ja saada muutkin havahtumaan.

Toiseksi kirjoituksissamme on varmasti paistanut yksinkertaisesti vain vittuuntuminen tuon paranoidikoneen toimintaan. Tuo kone kun julistaa milloin lihansyöjät fasisteiksi, tupakanpolttajat maailman tuhoajiksi, kahvinjuojien taistelun ei minkään arvoiseksi, alkoholinkäyttäjät juopoiksi, kyseenalaistajat porvareiksi, luokkapettureiksi, yhtenäisyyden hajoittajiksi, häiriintyneiksi, mielenvikaisiksi jne. Fundamentaalisten rituaalien ja 'totuuksien' ylläpito ja puhtaudenvarjelu ovat paranoidikoneen toiminnan polttoainetta - ja sen tarkoitus.

Kolmanneksi tarkoituksemme on ollut saada paranoidikone toimimaan: jotta se tuhoaisi itse itsensä. Olemme ruokkineet sitä tahallamme, jotta sen tuhoutuminen nopeutuisi, jotta se vainoharhaisuudessaan joutuisi imploosioon, se romahtaisi.

Sarkastisella kirjoittamisellamme on tietenkin ollut hintansa: meitä inhotaan, eikä sitä toisinaan edes yritetä salata. Yhdentekevää, sillä tuo inho ei ole ollut meille mikään yllätys - se kun kuuluu paranoidikoneen, toisten holhoamiskoneen, toimintaan. Meidän toimintamme on pyritty leimaamaan - yllätys yllätys! - liikkeen hajoittamiseksi; jotkut ovat nähneet siinä - yllätys yllätys! - ilmiselvää luokkapetturuutta. Meille tuollaiset määreet ovat yhdentekeviä. Me olemme halunneet vain sanoa, että kun anarkiasta muodostetaan oppi - ja tyypillisimmillään leninistinen anarkismi-niminen oppi - anarkia muuttuu vastakohdakseen: häikäilemättömäksi pyrkimykseksi hallintaan ja ylivaltaan.

Jos joku aikoo vielä leimaamistamme ja parjaamistamme jatkaa, niin annamme hänelle pienen vihjeen: toimintaamme kannattaa kutsua solidaarisuuden puutteeksi. Paradoksaalisesti nimittäin solidaarisuuden puute kuvaa ehkä parhaiten motiivejamme. Kun solidaarisuuden käsite lausutaan (vaatimuksena), niin useimmiten taustalla lurkkii paranoidikone täydessä valmiudessaan: se tulee esiin heti, jos vain joku sanoo "vääriä" sanoja, puolustaa "vääriä" asioita, edes kysyy "vääriä" kysymyksiä. Paranoidikoneen solidaarisuus on sensuurinhalua, kritiikin ennalta kieltämistä - ja vaatimusta paranoidikoneen valtaan alistumisesta.

Kirjoittamisemme motiivi on siis ollut hyvin yksinkertainen: me inhoamme valtaa! Paranoidikone on vallan tuotannon kone. Paranodikone tuottaa hierarkioita, se keskittää ja pyrkii tuhoamaan pyrkimykset paikalliseen autonomiaan - niin ideologiatasolla ('ismi', 'totuus' ja 'lopullinen päämäärä' ovat paikkoja, joihin paranoidikone munii munansa) kuin käytännössäkin. Paranoidikone on sorron kone tyypillisimmillään. Siksi me emme halua osallistua sen toimintaan muuten kuin tuhoamalla sen. Siksi me kutsumme lehteämme Pomminheittäjäksi.

Paluu