Make your own free website on Tripod.com

MARXILAISUUS USKONTONA

Tässä artikkelissani käsittelen erästä pahimmista anarkistisen ideologian vihollisista - marxilaisuutta - uskonnollisena liikkeenä. Miksikö? Siksi, että Neuvostoliiton kukistumisesta huolimatta on edelleen runsaasti ihmisiä, jotka uskovat Marxin kakenkeliumin (evankeliumin vastakohta), ja sanoivat marxilaiset itse mitä tahansa, on marxilaisuus selvästi luokiteltavissa uskonnoksi - ainakin selvemmin kuin buddhalaisuus, joka yleensä ilman muuta luokitellaan uskonnoksi. Myönnän toki, että marxilaisuudessakin esiintyy hyvin erilaisia suuntauksia, mutta kaikilla on sama uskonnollinen ydin.

Marxilaisuus on pohjimmiltaan messiaaninen liike, joka lupaa pelastaa koko maailman ja viedä orjuutetun työväestön luvattuun maahan (Nylund). Marxilaisten mukaan toteuttaa marxismi itse itsensä välttämättömyyden pakosta, kommunismi on jumalallinen väistämättömyys. (Smith, s.48) Tällaiset piirteet kuuluvat uskontoon, eivät poliittiseen aatteeseen. Marxin aisapari Engels ja Puna-Kiinan perustaja Mao puolestaan mm. esittivät ikuisuutta koskevia väitteitä, jollaiset normaalin talonpoikaisjärjen mukaan edellyttäisivät tietäjältään itseltään ikuisuutta (Engels, luonnon dialektiikka; Nylund, s.53; Wilenius 1981, s.112). Marxilaisilla teoreetikoilla on muutoinkin yleisenä ongelmana se, että tiedon loppuessa heidän on nojattava sokeaan uskoon (Gollwitzer, s.32). Helmut Gollwitzer toteaa marxilaisuudesta myös seuraavaa: "Joka kääntyy marxilaiseen ateismiin, on kääntynyt marxilaisuuteen kokonaan, hän suhtautuu marxilaisuuteen niin kuin suhtaudutaan sellaiseen, johon käännytään ja jolle ihminen voi luovuttaa koko olemassaolonsa." (Gollwitzer, s.7) Voiko uskontoa enää paremmin määritellä? Suoraa puhetta marxilaisuudesta edustaa seuraava lainaus:

"Marxilaisuus on uskonto. Uskovalle se antaa ensinnäkin lopullisen päämäärän järjestelmän, joka sisältää elämän tarkoituksen ja joka on absoluuttinen mittanuora, jolla arvostella tapahtumia ja tekoja; ja toiseksi oppaan noihin päämääriin sisältäen pelastussuunnitelman ja osoittaen pahan, josta ihmiskunta tai sen valittu osa pelastetaan." (Schumpeter, s.5)

Marxin seuraaja Lenin määritteli proletariaatin diktatuurin seuraavasti: "Tieteellinen käsite, diktatuuri, ei tarkoita enempää eikä vähempää kuin valtaa, joka suoranaisesti perustuu väkivaltaan, jota eivät rajoita mitkään ehdottomat säännöt." Perinteinen moraalihan oli käynyt vanhanaikaiseksi Uuden Opin aikakauden koitettua!

Lenin ja Mao edustavat marxilaista fundamentalismia - marxismi- leninismiä. Nimenomaan marxismi-leninismissä esiintyvät marxilaisuuden selvimmät uskonnolliset piirteet: Lenin on saanut saman aseman kuin Muhammed tai Jim Morrison ja Stalinia eläessään palvottiin puolijumalana. Maon palvonta on saanut jopa vielä pelottavammat mittasuhteet: koko uusi Kiina henkilöityi yksin "Suureen Opettajaan, Suureen Johtajaan, Suureen Ylipäällikköön, Suureen Ruorimieheen", jonka jokainen sana oli pyhä (Weth, s.43). Muistan jopa kuulleeni tapauksista, joissa Maon Punaista kirjaa luettiin pelloille kasvun edistämiseksi (vai lannoittamiseksi?). Nikolai Berdjajev totesi kirjassaan "The Origin of Russian Communism" Neuvostoliiton pohjautuvan "kansan uskomuksiin, työtätekevän luokan ja maanviljelijäin uuteen uskontoon".

Mikä tarkalleen ottaen oli tämä uusi uskonto ja mitä se opetti? Leninin diktatuuri ulottui jopa ajattelun tasolle: hän määräsi dialektisen materialismin diktatuurin hallitsemaan ajattelua ja määräsi tuota uutta ajattelua kaupiteltavaksi tieteenä. Lenin jopa vastusti joitakin tieteellisiä teorioita siksi, että ne kävivät liian hyvin yksiin kristinuskon kanssa (Gollwitzer, s.60). Rinnastus keskiajan roomalaiskatolisuuteen on liiankin helppoa. Dialektinen materialismi puolestaan pitää sisällään ajatuksen ikuisesti kehittyvästä aineesta, jonka kehityksen tuotetta myös henkiset ilmiöt ovat (Gollwitzer, s.58; Nylund). Tässä meillä on jokaiseen uskontoon kuuluva oma maailmankuva, jota ei tässä tapauksessa ole vaivauduttu sen ihmeemmin edes perustelemaan. Jo edellä mainitut messiaaniset odotukset johtuivat profeetta Marxin ennustusten väistämättömästä luonteesta: kommunismia ei voida estää toteutumasta.

Messiaaniset odotukset kulminoituivat aluksi Leniniin, jonka kultista tuli eräs Neuvostoliiton uuden uskonnollisuuden kulmakivistä, varsinkin hänen kuoltuaan. Jokainen lienee nähnyt kuvia Leninin palsamoitua ruumista kunnioittamaan jonottavista pyhiinvaeltajista. Näky on kuin suoraan Mekasta. Tavallisen kansan uskomukset, mikäli niitä olisi voitu tutkia, olisivat todennäköisesti olleet seuraavia: "Kommunismi on ikuinen voima, joka pelastaa työväenluokan, Lenin on meidän profeettamme ja Puna-armeija Kommunismin ruoska pakanoitten keskuudessa."

Läheskään kaikki eivät toki mahtavasta propagandakoneistosta huolimatta omaksuneet tätä maailmankuvaa, mutta silti liike sai merkittävää kannatusta jopa Neuvostoliiton hallitsemien alueitten ulkopuolella. Marxismi-leninismiin uskovia on edelleen keskuudessamme, ja on valtioita kuten Kiina ja Pohjois-Korea, joissa ko. uskonto on edelleen valtionideologiana - joskin yleensä hiukan Neuvostoliitosta poikkeavassa muodossa.

On jokaisen oma asia, mihin uskoo. Kuitenkin uskonnot tulisi rehellisesti tunnustaa uskonnoiksi, eikä markkinoida niitä "tieteellisen materialismin" tai muun vastaavan harhaanjohtavan otsikon alla. Ihmisten hyväksikäyttö uskonnon varjolla on törkeä ja sairaalloinen ilmiö, jota vastaan tulisi taistella leppymättä. Siinä missä mm. jehovan todistajat ja mormonit vievät (ainakin aineellisesti katsoen) uhreiltaan ainoastaan rahat, rakennettiin marxilaisuuden avulla Venäjän raunioille äärimmäisen raaka diktatuuri, joka ei valitettavasti ollut maailmanhistoriassa laatuaan ensimmäinen eikä varmasti myöskään viimeinen. Yrittäkäämme oppia tästä jotakin, ettei historia pääsisi ainakaan ihan heti toistamaan itseään.

Marxilaisuus on laaja ilmiö ja sitä on vaikea tiivistää näin lyhyeen artikkeliin. Mikäli aihe jäi kiinnostamaan, suosittelen Karl Popperin kirjaa "The Open Society and Its Enemies".

- Jarko Häkkinen -

lähteet:
Gollwitz, Helmut: Marxilainen uskonnonkritiikki ja kristillinen usko.
Nylund, Daniel: Ajankohtainen n:o 3.
Schumpeter, J.; Capitalism, Socialism and Democracy.
Smith, John: Quasi-Religions.
Weth, Gustav: Maon ja Jeesuksen välissä.

Paluu