Make your own free website on Tripod.com

ITSERAKASTELU NAUTINNON JA SEN SANKTIOINNIN ERIKOISTAPAUKSENA

Masturboiminen on nautinnon yhtenä muotona ollut virallisen ja epävirallisen sanktioinnin kohteena läpi historian. Sitä on sanktioitu henkisellä, mutta myös fyysisellä väkivallalla. Esimerkiksi Saksassa laitettiin viime vuosisadalla lapsia sidottuna sänkyyn "etteivät he voisi saastuttaa itseään". Kerron seuraavassa oman näkemykseni masturboinnista ja sen sanktioinnista sekä kehoitan myös muita iloitsemaan omasta itsestään monin tavoin ja yleisemminkin yritän pohtia erilaisia vaihtoehtoja luovalle, mutta samalla myös murskaavalle itseilmaisulle.

Masturbaatio, onania, itsetyydytys, runkkaaminen, itsesaastutus jne... - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta millaista nimeä? Masturbaatio tarkoittaa kädellä saastuttamista, itsetyydytys kertoo mekaanisesta rutiinista, onania taas tulee raamatusta ja ei tarkkaan ottaen edes tarkoita yksin harrastettavaa seksiä vaan coitus interruptusta - keskeytettyä yhdyntää. Loput nimityksistä ovat alatyylisiä tai puritaaniuskonnollisia haukkumanimiä. Varsin rumia nimiä siis - tämä johtuu siitä että masturboinnilla on ollut varsin kummallinen asema normijärjestelmässämme.

Masturboinnin perinteinen vaiettu asema on aiheuttanut sen, että sille ei - monien muiden tabu-asioiden tavoin - ole olemassa yhtään käyttökelpoista käsitettä. Ei muita kuin kielteisiä arvolatauksia sisältäviä-, ei normaalikäyttöön sopivia käsitteitä. Pyrkiäkö siis muuttamaan vanhojen käsitteiden (esim. runkkaaminen) kielteisiä konnotaatioita myönteisimmiksi vaiko keksiä kokonaan uusia? Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoinen ongelma, joka vaatisi ihan oman käsittelynsä. Tässä olen asiaa sen kummemmin pohtimatta käyttänyt pääasiassa itserakastelun käsitettä, koska sana ei tuoreutensa takia aiheuta kielteisiä mielikuvia kuin ehkä korkeintaan yksilökeskeistä lähestymistapaa kammoksuville henkilöille.

Itserakastelua on koko kristillisen ajan paheksuttu ainakin kirkonmiesten taholta. Kulttuurissa, jossa suurin osa ihmisistä on harrastanut itserakastelua, on se silti ollut "epänormaalia" - normien vastaista. Mieleen tulee amerikkalainen pikkukaupunki, jossa kukaan ei julkisesti harrasta juomista, korttipeliä yms. (tai Stanislaw Lemin robottien planeetta Tähtipäiväkirjoissa). Sosialisaatio toimii siten, että jo murrosiässä opitaan sisäistämään runkkari-sana haukkumanimenä, kerrotaan vitsejä huppupäisistä "käteenvetäjistä", opitaan että "runkkari" on ruma, epäsosiaalinen ja kaikella tavalla muutenkin yhteiskuntaan sopimaton hylkiö - samaan aikaan sekä tytöt että pojat haluaisivat tutustua seksuaalisuuteensa ja tuntevat syyllisyyttä siitä kun "oikea käsi heitä viettelee". Varsinkin tytöt tekevät tässä helposti virheen ja säntäävät seksuaalisuhteeseen ennen kuin ovat siihen todella valmiita - pojat eivät sentään useimmiten onneksi malta odottaa "oikeaa seksiä".

Myytti jaetusta ilosta; jostain hämärästä jumalallisesta moraalista joka käy yli ihmisten tarpeiden; lopulta hegeliläisestä dialektiikasta - joka on itseasiassa ikivanhaa perilänsimaalaista dualismia - on läpäissyt koko kulttuurimme perin pohjin. Kun korostetaan Järkeä, Jumalaa, yhteisön tarpeita ja dialektista kehitystä, voidaan isä nähdä teesinä ja äiti (tietenkin toisen sukupuolen asemassa) antiteesinä - syntyvä lapsi on siis se niin tärkeä synteesi. Parisuhdetta korostetaan kehityksen, historian jatkuvuuden moottorina sekä yhteiskunnan perusrakenteena (kuten esim. (ääri)oikeiston puolueohjelmissa). Miten yksilön tarpeet voisivatkaan olla tärkeitä yhteisölle - tai Maailmanhengelle, kun yksilöä ei edes tunnusteta tietoiseksi subjektiksi? Yksin hauskaa pitävä ihminen on egoisti, oman edun tavoittelija, itsekäs. Tämä näkyy suhtautumisessa itserakasteluun (tai esim. tiettyihin päihdekäyttäytymisen muotoihin). Kehno, heikkotasoinen ja pinnallinenkin vuorovaikutus on joka suhteessa hyväksyttävämpää kuin oma-aloitteinen pohdiskelu tai masturbointi.

Parhaimmillaankin itserakastelua pidetään vain korvikkeena "oikealle" seksille. Kapitalistinen yhteiskunta ei enää suoraan kiellä nautinnon eri muotoja vaan yrittää kaupallistaa ne. Masturboinnin kaupallistaminen vain on hyvin vaikeata (tosin pornoteollisuus yrittää tehdä sitä) joten itserakastelua täytyy väheksyä ja paheksua. Tämä näkyy myös valtiollisten asiantuntijoiden (asiantuntemus on tässä suhteessa korvannut mystisen jumalallisen intuition) psykologien ja terveydenhoitajien suhtautumisessa - postimerkkeily on harrastus, masturbaatio ei!

Kuitenkin itserakastelu on loistava vaihtoehto selibaatille, parisuhde- tai ryhmäseksille. Ei ole tautivaaraa eikä raskaaksitulemisen vaaraa, ei aiheuta sivuvaikutuksia kuten e-pillerit, ei estä myöskään myöhemmin hankkimasta lapsia kuten sterilisaatio. Todellakin, heteroyhdynnässä on aina raskaaksitulemisen riski paitsi jos on tehty sterilisaatio. Miesten homoyhdyntäkään ei ole kovin vaaratonta kun ottaa huomioon että noin puolet hiv-tartunnoista tarttuu homoyhdynnässä. En kuitenkaan väitä etteikö vuorovaikutuksellisessa seksissä olisi sellaisia vivahteita mitkä itserakastelusta puuttuvat, mutta toisaalta omatoimisessa ilottelussa on myös piirteitä joita ei kiistämättä muunlaisesta seksistä löydy. Molemmat seksuaalitavat ovat ihan yhtä hyviä, ei yksilöllinen ilonpito ole keneltäkään muulta pois!

Itserakasteluun saa vaihtelua kun varioi sitä mielikuvitustaan käyttäen: mentaalinen masturbaatio, ryhmämasturbaatio, anaalimasturbaatio, psykedeeliset masturbaatiounet, klitoriksen ärsyttäminen juoksevan veden avulla, falloksen muotoiset esineet jne. ihan omien mielihalujen mukaan. Mentaalista masturbaatiota en itse osaa harrastaa selvinpäin vaan ainoastaan itsesuggestiota vahvistavien nautintoaineiden avulla, mutta vahvemmalla psyykkeellä varustettu yksilö (joogi?) ehkä osaisi. Unista voisin kertoa yhden hauskan esimerkin. Itseriittoisa: naida itseään perseeseen omalla kyrvällään! Elämys! Miehillä "notkeusunet" ovat varmaan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ihmiset arvostavat, ihmiset tarvitsevat ja ihmiset haluavat nautintoa. Oli kyse sitten seksistä, tajunnastamme tai vaikkapa vapaasta palkitsevasta keskustelusta. Valtiot ja uskonnot ovat aina pyrkineet kontrolloimaan nautintoa valtiollisen tai taivaallisen väkivaltakoneistonsa avulla - useimmiten ilman järjellisiä syitä ylijärjelliseen jumalallisen "hyvän ideaan" vedoten, piilofunktiona on tällöin ollut nautinnon säännösteleminen jotta nautinnon eri muotoja voitaisiin käyttää sanktioinnin keinoina. Ääriesimerkkinä tällaisesta keppi/porkkana- sanktioinnista vallan välineenä on sodan ja prostituution suhde. Sotilaat elettyään viikkokausia selibaatissa palkitaan "päästämällä heidät huoriin"; valtio esineellistää naisen seksikoneeksi ja miehen sotakoneeksi. Mies saa pillua ja nainen rahaa (tai huumeita) - molemmat ovat pahimmassa tapauksessa tyytyväisiä, kun valtio "antaa" heille hitusen siitä nautinnosta jonka harjoittamisen se on heiltä aiemmin estänyt. (Lampaat luulevat että syyllinen heidän nautinnottomaan tilaansa on esim. "vinosilmissä" tai joissakin muissa toisissa.)

Valta säätelee meidän nautintojamme kielloin ja säädöksin mutta nykyään useimmiten taloudellisen sanktiojärjestelmän kautta. Nautinto pyritään kaupallistamaan - vallankumouksellinen toiminta on sitä että luodaan uusia kaupallisen kontrollin ulottumattomissa olevia nautinnonmuotoja: vaihtoehtokulttuuria, kotitarveviljelyä, kotiviiniä ja kiljua, pihapuutarhoja -ei suostuta kilpailemaan nautinnosta, rahasta ja vallasta vaan osoitetaan että alistumattomanakin on mahdollista nauttia. Älkää siis suostuko tekemään (palkka)työtä nautintonne etten, älkää suostuko maksamaan nautinnostanne - vaan RUNKATKAA VALTA KUMOON!

hävittää toisiimme kohdistama alistaminen
itsensä alistaminen
kaikki alistaminen
muut yksilöt huomioon ottaen
vallankumouksellisesti itsestämme
maailmasta
toinen toisistamme nauttien murskata
se kaikki valhe millä on ylläpidetty tätä leimaavaa
väkivaltaista ja sairaalloista valhemaailmaa
Luoda uutta vähemmän orjuuttavaa elämäntapaa
rauhanomaista toisia huomioonottavaa
mutta ei muita alistavaa uutta omaehtoista kulttuuria
kukin omalla tavallamme itseämme ja
mahdollisesti myös muita rakastaen!

(taidanpa tästä lähteä suihkuun)

- Janne -

Paluu