Make your own free website on Tripod.com

FASISTISISTA KAUNEUSNORMEISTA

Tämä kirjoitus on tehty alunperin Karjalan Heili -nimisen kaupunkilehden yleisönosastoa varten jatkoksi aiemmin julkaistulle kirjoitukselleni, jossa julistin sodan valtiota ja kapitalismia vastaan (ks. Vapaustaistelija 4/1997). Tätä myöhempää kirjoitustani ei julkaistu, mutta mielestäni on tarpeellista julkaista se tässä lehdessä koska kirjoitus tukee argumenteillaan Veeran "Tapetaan porvarit"- jutun alastomuusirroittelua. Paikallisia asioita käsittelevät lauseet olen tarpeettomina leikannut pois.

Edellisestä kirjoituksestani (Vihaisen opiskelijan julistus 19.3.) jäi ladonnassa puuttumaan kohta, jossa epäilin että valtiokoneiston kannalta viha (muita) neekereitä, ulkomaalaisia, nuorison alakulttuureja, muita köyhiä jne. kohtaan olisi epäilemättä parempi kuin vallankumouksellinen viha köyhyydestä hyötyjiä kohtaan. Kyse oli siis kulttuurisen erilaisuuden sietokyvystä sekä moniarvoisuudesta. Näistä teemoista haluaisin esittää muutaman näkökohdan käyttäen esimerkkinä kaupallisen koneiston tuottamaa kauneusnormistoa.

Kaupalliset kauneusnormit esittävät itsensä universaaleina ja ikuisina. Kim Basinger ja Lola Odusoga mielletään ikäänkuin sinänsä kauniiksi - väitetään kauneuden olevan ihannemittoja sekä samanlaisuutta. Hollywoodin elokuvat, muotilehdet sekä "seksuaalisuudella" pelaavat mainokset eivät ymmärrä moneutta tai erilaisuutta. Mainosmaailman kauneusnormeihinhan kuuluu itsestäänselvästi naisten alipainoisuus, "oikea" pituus, tietynlaiset kasvonpiirteet sekä "sopivan" kokoiset rinnat. Miehiltä taas edellytetään "sopivan" treenattua vartaloa, partaveden tuoksua sekä riittävän trendikästä hiusmallia. Näistä kauneusnormeista olisi tuskin mitään haittaa, mikäli ne olisivat vain yksi tasavertainen osa sallivaa ja monimuotoista kauneusnormistoa. Mutta näin ei ole vaan kaupallinen kauneuskäsitys pyrkii hallitsemaan ihmisten tulkintoja kauneudesta mahdollisimman totalitaarisesti riippumatta kauneusnormien sopivuudesta kullekin yksilölle. Joillekin tällainen totalitäärinen ruumiintuotanto koituu hengenvaaralliseksi.

Myös fasismissa vallitsee totalitäärinen ruumiintuotanto - valtio määrää kauneusnormit, joita on toteutettava. Poikkeavat pyritään joko mukauttamaan normeihin tai eliminoimaan. Poikkeavien eli väärännäköisten eliminoiminen saavutti huippunsa kansallissosialistien keskitysleireillä. Paljoa ei kapitalistisenkaan ruumiin tuottaminen jää natsien touhun raakuudesta jälkeen. Meilläkin poikkeavat mukautetaan ja mukautumattomat eristetään tai eliminoidaan. Pahinta on, että kapitalismissa suurimman osan tällaisesta hallinnasta tekevät ihmiset itse vapaaehtoisesti: "ylipainoiset" laihduttavat, jotkut (toistaiseksi useimmiten naiset) saavat syömishäiriöitä. Mielisairaalat täyttyvät syömishäiriöisistä, heistä mukautumattomimmat eliminoivat itse itsensä: laihduttavat itsensä hengiltä tai tekevät itsemurhan. Raaka tosiasia on että missi-instituutio ja sen mannekiinit tukevat tällaista rakenteellista väkivaltaa: esim. Lola Odusoga haukkui muutaman kilon lihonutta kollegaansa läskiksi ja sanoi että on pelkästään oma moka jos menettää kruununsa kun kerta päästää itsensä rupsahtamaan. Näin toimii kapitalistisen ruumiintuotannon fasismi.

Tuskin on olemassa mitään kulttuurista riippumatonta kauneuden ideaalia. Esimerkiksi Rubensia pidetään erityisen muodokkaiden naiskehojen maalaajana, vaikka rubenslaisella kauneuskäsityksellä on ollut aikansa. Kauneuskäsitykset vaihtelevatkin paljon historiallisen- ja kulttuurisen tilanteen mukaan. Edes naista väkivaltaisesti kohtelevat kauneusnormit korsetteineen ja jalkojen typistämisineen eivät ole mikään uusi ilmiö. Uutta tämän vuosisadan totalitaarisissa kauneusnormeissa on lähinnä niiden voimallinen levinneisyys, yksiulotteisuus sekä väkivaltaisen yhdenmukaistamisen äärimmäisyys.

Tällaista väkivaltaa vastaan tulisi mielestäni nousta äärimmäisen päättäväisesti luomalla vapaudellisia kauneusarvoja, vastustamalla esineellistämistä sekä lopulta kumoamalla koko ihmisiä alistava sortokoneisto. Kun silmämme eivät enää tottele mainosmaailman lakeja kauneus alkaa jälleen todella olla katsojan omassa silmässä, kuten vanha sanontakin toteaa. Maailmaan mahtuu yllinkyllin erikokoisia, - näköisiä ja -värisiä ihmisiä. Ihmisten erilaisuutta voitaisiinkiin sietää huomattavasti nykyistä paremmin. Näin voimme olla kauniita muistuttamatta ainoastaan ihmislihasta tehtyjä yhdenmukaisia mittatikkuja.

- Janne -

Paluu